Räjähdysvaarallisissa tiloissa – kemianteollisuuden prosessilaitoksissa, maalaamoissa, jauhesiiloissa tai polttoainevarastoissa – tavallinen käsisammutin ei riitä, sillä väärä laite tai väärä sijoitus voi itsessään toimia syttymislähteenä. Teollisuuden sammuttimet räjähdysvaarallisissa tiloissa on suunniteltava, valittava ja sijoitettava tilaluokituksen mukaan, ja niiden tarkastusvastuu kuuluu aina kiinteistön tai laitoksen haltijalle.
Tämä artikkeli käy läpi, mitä räjähdysvaarallinen tila tarkoittaa käytännössä, millaisia sammuttimia tiloihin valitaan ja miten huolto ja tarkastukset hoidetaan lainmukaisesti.
Mikä tekee tilasta räjähdysvaarallisen
Räjähdysvaarallinen tila syntyy, kun ilmaan voi päästä palavaa kaasua, höyryä, sumua tai pölyä sellaisina pitoisuuksina, että se muodostaa räjähdyskelpoisen seoksen ilman kanssa. Tyypillisiä kohteita ovat maali- ja liuotinainevarastot, jauhomyllyt, sahanpurun käsittelylaitokset, öljy- ja kaasuterminaalit sekä kemianteollisuuden prosessitilat.
Näissä kohteissa jo pieni kipinä – esimerkiksi staattinen sähkö, väärän sammuttimen suutin tai epäasianmukainen työkalu – voi laukaista räjähdyksen ennen kuin tulipalo edes ehtii syttyä näkyvästi. Siksi kaikki tilassa käytettävä kalusto, myös sammuttimet, on valittava tilaluokituksen mukaan.
Tilaluokitus ja ATEX-vaatimukset käytännössä
Räjähdysvaaralliset tilat jaetaan EU:n ATEX-säädösten mukaisiin vyöhykkeisiin sen perusteella, kuinka usein ja kuinka pitkään räjähdyskelpoinen seos on läsnä. Kaasuille ja höyryille käytetään luokkia Zone 0, Zone 1 ja Zone 2, pölyille vastaavasti Zone 20, Zone 21 ja Zone 22. Mitä pienempi numero, sitä useammin ja pidempään vaarallinen seos on tilassa läsnä, ja sitä tiukemmat vaatimukset laitteille asetetaan.
Tilaluokituksen tekee aina pätevä asiantuntija, ja se dokumentoidaan räjähdyssuojausasiakirjaan. Tähän luokitukseen perustuen valitaan myös sammuttimien tyyppi, materiaali ja sijoituspaikka. Yksittäisten kohteiden luokitustarpeista ja vaatimuksista kannattaa aina kysyä tarkemmin paikalliselta pelastuslaitokselta tai Tukesilta, sillä ne vastaavat räjähdysvaarallisten tilojen valvonnasta Suomessa.
Millaiset sammuttimet soveltuvat räjähdysvaarallisiin tiloihin
Räjähdysvaarallisiin tiloihin soveltuvan sammuttimen on oltava rakenteeltaan sellainen, ettei se itse aiheuta syttymislähdettä – esimerkiksi runko ja venttiilit eivät saa synnyttää staattista kipinää käytön aikana. Yleisimmin käytetään:
Hiilidioksidisammutin (CO2) sopii tiloihin, joissa on herkkää sähkölaitteistoa tai prosessitekniikkaa, koska se ei jätä jäämiä eikä johda sähköä. B- ja C-luokan paloihin (nesteet ja kaasut) se toimii tehokkaasti.
Jauhesammutin soveltuu monipuolisesti A-, B- ja C-luokan paloihin, ja teollisuudessa käytetään usein 6 kg, 12 kg tai 25 kg kokoluokkia riippuen suojattavan alueen laajuudesta. Räjähdysvaarallisissa tiloissa jauhesammuttimen on oltava ATEX-hyväksytty malli, jossa purkausmekanismi ei aiheuta kipinöintiä.
Vaahtosammutin soveltuu erityisesti nestepaloihin, kuten liuotinaine- ja polttonestevuotoihin, mutta sen soveltuvuus tiettyyn vyöhykkeeseen on aina tarkistettava valmistajan ATEX-hyväksynnästä.
Metallipalojen (D-luokka) osalta, joita esiintyy esimerkiksi metallijauheiden käsittelyssä, tarvitaan erikoissammuttimia – tavallinen jauhesammutin ei sammuta metallipaloa turvallisesti, vaan voi jopa voimistaa palamista. Eri sammutintyyppien ominaisuuksista ja käyttökohteista kerrotaan tarkemmin sammutintyyppien vertailussa.
Yleinen virhe: ”yksi sammutin sopii kaikkialle tehtaassa”
Yksi yleisimmistä virheistä teollisuuskohteissa on ajatus, että samat sammuttimet, jotka on hankittu toimistotiloihin tai käytäville, kelpaavat myös tuotantotiloihin. Tämä ei pidä paikkaansa. Räjähdysvaarallisessa tilassa käytettävän sammuttimen tulee olla nimenomaisesti kyseiseen vyöhykkeeseen hyväksytty, ja sen sijoitus, korkeus ja etäisyys mahdollisista syttymislähteistä on suunniteltava erikseen.
Toinen yleinen väärinkäsitys on, että hiilidioksidisammutin on aina turvallisin vaihtoehto räjähdysvaarallisessa tilassa sen sähköä johtamattoman ominaisuuden vuoksi. CO2-sammutin voi kuitenkin ahtaassa, huonosti tuuletetussa tilassa aiheuttaa hapenpuutteen vaaran henkilöstölle, mikä on otettava huomioon tilan koon ja ilmanvaihdon suunnittelussa.
Tarkastus- ja huoltovälit teollisuuskohteissa
Käsisammuttimien tarkastusvälit määräytyvät sijoitusympäristön mukaan: kuivassa ja lämpimässä sisätilassa tarkastusväli on yksi vuosi, kosteammissa tai viileämmissä olosuhteissa kaksi vuotta. Tämän lisäksi sammuttimelle tehdään määräaikaishuolto viiden vuoden välein ja perusteellisempi huolto kymmenen vuoden välein, riippuen sammutintyypistä ja valmistajan ohjeista.
Teollisuuskohteissa olosuhteet – lämpötilavaihtelut, tärinä, pölyisyys ja kemikaalialtistus – rasittavat sammuttimia tavallista enemmän, joten tarkastusvälejä ei kannata venyttää maksimiin ilman huoltoliikkeen arviota. Tarkastus- ja huoltovälien yksityiskohdista sekä siitä, mitä huollossa käytännössä tarkastetaan, kerrotaan lisää sammuttimien tarkastus- ja huoltovälejä käsittelevässä artikkelissa.
Kuka saa tarkastaa ja huoltaa sammuttimet
Sammuttimien tarkastuksen ja huollon saa tehdä vain Tukesin auktorisoima tarkastusliike, jonka henkilöstöllä on tehtävään vaadittava pätevyys. Räjähdysvaarallisissa tiloissa tämä korostuu entisestään, sillä huoltohenkilöstön on tunnettava myös ATEX-vaatimukset ja osattava arvioida, säilyykö sammutin käytön ja huollon jälkeen alkuperäisen hyväksyntänsä mukaisena.
Laitoksen omistajan tai turvallisuudesta vastaavan vastuulla on varmistaa, että käytössä on ajantasainen sammutuskalusto ja että huollot on dokumentoitu. Laajemmissa teollisuuskohteissa sammutinratkaisut yhdistetään usein osaksi kokonaisvaltaisempaa palontorjuntaa, johon voi kuulua myös kiinteitä sammutusjärjestelmiä ja sprinklereitä – tästä kokonaisuudesta kerrotaan lisää teollisuuden suursammutusratkaisuja käsittelevässä artikkelissa.
Esimerkki käytännöstä: maalaamo ja liuotinainevarasto
Tyypillinen esimerkki on tuotantolaitos, jossa on erillinen maalaamo-osasto ja siihen liittyvä liuotinainevarasto. Maalaamon ruiskutusalue on usein luokiteltu Zone 1 -alueeksi liuotinhöyryjen vuoksi, kun taas varsinainen varastotila voi olla Zone 2. Näihin tiloihin valitaan ATEX-hyväksytyt sammuttimet, jotka sijoitetaan poistumisreittien varrelle riittävän etäälle ruiskutuspisteistä, ja henkilöstö perehdytetään siihen, missä tilanteissa sammutinta voi turvallisesti käyttää ja milloin tila on evakuoitava.
Tällaisissa kohteissa myös pelastuslaitos tekee säännöllisiä palotarkastuksia, joissa sammutinkaluston asianmukaisuus ja sijoitus käydään läpi osana laajempaa paloturvallisuuden arviointia.
UKK
Tarvitseeko jokainen teollisuustila ATEX-hyväksytyn sammuttimen?
Ei välttämättä – vaatimus koskee vain tiloja, jotka on räjähdyssuojausasiakirjassa luokiteltu räjähdysvaarallisiksi vyöhykkeiksi. Tilaluokitus ja siitä johtuvat kalustovaatimukset kannattaa varmistaa aina asiantuntijalta tai pelastuslaitokselta.
Voiko tavallista jauhesammutinta käyttää räjähdysvaarallisessa tilassa hätätilanteessa?
Turvallisin vaihtoehto on aina käyttää nimenomaisesti kyseiseen tilaan hyväksyttyä sammutinta. Jos tulipalo on jo edennyt hallitsemattomaksi tai tilassa on räjähdysvaara, ensisijainen toimenpide on poistua tilasta ja soittaa hätänumeroon 112 – oman turvallisuuden arviointi menee aina sammutusyrityksen edelle.
Kuinka usein räjähdysvaarallisen tilan sammuttimet pitää tarkastaa?
Perusperiaate on sama kuin muuallakin: yksi vuosi lämpimässä sisätilassa, kaksi vuotta viileämmissä olosuhteissa, sekä määräaikaishuolto viiden ja kymmenen vuoden välein. Teollisuuden vaativissa olosuhteissa huoltoliike voi kuitenkin suositella tiheämpää tarkastusta laitteen kunnon perusteella.
Yhteenveto
Räjähdysvaarallisissa teollisuustiloissa sammutinvalinta ei ole koskaan yleispätevä ratkaisu, vaan se perustuu aina tilan ATEX-luokitukseen, palavan aineen ominaisuuksiin ja huolelliseen riskienarviointiin. Oikean sammutintyypin valinta, asianmukainen sijoitus ja säännölliset, auktorisoidun huoltoliikkeen tekemät tarkastukset ovat lakisääteisiä velvoitteita, eivät valinnaisia lisätoimia. Kun epäselvyyttä ilmenee, kannattaa kääntyä paikallisen pelastuslaitoksen tai Tukesin puoleen ennen kuin kalustoa hankitaan tai sijoitetaan uudelleen.
