Paloilmaisinjärjestelmän tarkastus on lakisääteinen velvoite jokaiselle kiinteistölle, jossa on automaattinen paloilmoitin. Se koskee esimerkiksi hoivakoteja, kouluja, hotelleja, liikekeskuksia, teollisuushalleja ja yhä useampia asuinkerrostaloja. Tämä artikkeli on kirjoitettu taloyhtiön hallitukselle, isännöitsijälle, yrittäjälle ja kiinteistön paloturvallisuudesta vastaavalle. Siinä kerrotaan, mitä tarkastuksia järjestelmälle kuuluu, kuka ne saa tehdä ja miten eri järjestelmäluokat eroavat toisistaan. Kun nämä asiat ovat selvillä, palotarkastuksessa ei tule yllätyksiä eikä pelastuslaitokselta tule laskuja turhista hälytyksistä.
Paloilmaisinjärjestelmien luokat – mistä järjestelmästä on kyse?
Ennen kuin tarkastuksista voi puhua, pitää tietää, millainen järjestelmä kiinteistössä on. Samaa sanaa käytetään arjessa hyvin erilaisista laitteista, ja velvoitteet vaihtelevat järjestelmän mukaan.
Karkeasti järjestelmät jaetaan näin:
– Palovaroittimet – paristo- tai sähköverkkokäyttöiset laitteet asunnoissa. Asunnon haltija vastaa niiden testauksesta.
– Yhteenkytketyt sähköverkkoon liitetyt palovaroittimet – pakollisia uudisrakennuksissa. Kun yksi hälyttää, kaikki hälyttävät.
– Paloturvallisuuslaitteisto – esimerkiksi palvelutaloissa käytetty ilmaisinjärjestelmä, joka hälyttää henkilökunnalle mutta ei välttämättä suoraan hätäkeskukseen.
– Automaattinen paloilmoitin – järjestelmä, joka on kytketty hätäkeskukseen. Hälytys lähtee pelastuslaitokselle ilman, että kenenkään tarvitsee soittaa.
– Erikoisilmaisu – imuilmaisimet, liekki-ilmaisimet ja lämpöilmaisimet, joita käytetään esimerkiksi palvelinsaleissa, pölyisissä tuotantotiloissa ja pakkashalleissa.
Automaattiset paloilmoittimet jaetaan vielä ryhmäjärjestelmiin ja osoitteellisiin järjestelmiin. Ryhmäjärjestelmä kertoo vain sen ryhmän, esimerkiksi ”3. kerros, B-porras”, jossa hälytys syntyi. Osoitteellinen järjestelmä näyttää tarkasti, mikä yksittäinen ilmaisin laukesi, ja tämä nopeuttaa palokunnan toimintaa selvästi. Ilmaisintyyppien eroista kerrotaan tarkemmin artikkelissa optisen savunilmaisimen ja kuumenemisilmaisimen eroista.
Rikosilmoittimet, kulunvalvonta ja vartiointipalvelut ovat omia erikoisalojaan. Ne eivät korvaa paloilmoitinta, vaikka keskuslaite voi joskus olla samassa kaapissa.
Paloilmaisinjärjestelmän tarkastus vaiheittain
Pelastuslain (379/2011) mukaan rakennuksen omistajan ja haltijan on pidettävä pelastustoimen laitteet toimintakuntoisina. Automaattisen paloilmoittimen kohdalla tämä tarkoittaa käytännössä neljää tasoa.
Käyttöönottotarkastus. Ennen kuin järjestelmä otetaan käyttöön, sen tarkastaa ulkopuolinen tarkastuslaitos. Tarkastaja vertaa asennusta suunnitelmiin ja alan ohjeisiin, kuten SFS 5980 -standardiin ja Finanssiala ry:n paloilmoitinohjeisiin. Lisäksi tarkastetaan, että komponentit täyttävät EN 54 -standardisarjan vaatimukset. Asennusliikkeen on oltava Tukesin rekisterissä.
Määräaikaistarkastus. Ulkopuolinen tarkastaja käy säännöllisesti, käytännössä yleensä vuoden välein, ja varmistaa, että järjestelmä vastaa edelleen kiinteistön käyttöä. Tarkastaja tutkii myös, onko tiloja muutettu ilman, että ilmaisinverkko on päivitetty.
Vuosihuolto. Huoltoliike testaa ilmaisimet, tarkistaa varavirta-akut, puhdistaa ilmaisimet ja vaihtaa vanhentuneet osat. Akut vaihdetaan tyypillisesti 3-5 vuoden välein.
Kuukausikoestus. Kiinteistön nimetty paloilmoittimen hoitaja tekee kunnossapito-ohjelman mukaiset koestukset ja kirjaa ne tarkastuspäiväkirjaan. Tämä taso unohtuu useimmin.
Kokenut tarkastaja avaa tarkastuskäynnillä ensimmäisenä tarkastuspäiväkirjan eikä keskuslaitetta. Päiväkirjasta näkee nopeasti, onko järjestelmää oikeasti hoidettu vai onko se vain ollut seinällä.
Käytännön esimerkki: hoitaja vaihtuu, koestukset katkeavat
Tyypillinen tilanne on 1980-luvun liikekiinteistö Tampereella tai Turussa, jossa kiinteistöpäällikkö jää eläkkeelle. Paloilmoittimen hoitajan tehtävä oli hänen nimissään, mutta kukaan ei siirtänyt sitä seuraajalle. Puolen vuoden päästä pelastuslaitoksen palotarkastaja huomaa, että päiväkirjassa on kuusi tyhjää kuukautta ja keskuksessa kaksi kuittaamatonta vikailmoitusta.
Ratkaisu on yksinkertainen mutta vaatii tarkkuutta. Uusi hoitaja nimetään kirjallisesti, hän käy hoitajakoulutuksen ja yhteystiedot päivitetään hätäkeskukseen sekä huoltoliikkeelle. Taloyhtiöissä sama ongelma syntyy, kun isännöintiyritys vaihtuu. Palotarkastuksen kulusta on lisätietoa artikkelissa taloyhtiön palotarkastuksesta.
Myytti: huoltosopimus hoitaa kaiken
Moni kiinteistönomistaja uskoo, että kun huoltoliikkeen kanssa on tehty vuosisopimus, velvoitteet on hoidettu. Näin ei ole. Huoltoliike käy kerran tai kahdesti vuodessa, mutta kuukausittainen valvonta, vikailmoitusten seuraaminen ja muutoksista ilmoittaminen ovat kiinteistön omaa vastuuta.
Toinen yleinen väärinkäsitys koskee paloilmoittimen ja palovaroittimen eroa. Jos kerrostalossa on automaattinen paloilmoitin porraskäytävissä, asuntojen palovaroittimet ovat silti pakollisia. Palovaroittimia on oltava vähintään yksi jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohden jokaisessa asuinkerroksessa, ja niiden kunnosta vastaa asunnon haltija.
Yleisimmät virheet paloilmoittimen ylläpidossa
Ilmaisin jää remontin jälkeen suojamuoviin. Remonttiporukka peittää savuilmaisimen pölyltä, eikä suojaa kukaan muista poistaa. Ilmaisin näyttää keskukselle normaalilta, mutta oikeaa savua se ei havaitse. Tämä on yksi vaarallisimmista virheistä, koska se ei näy mistään.
Tilojen käyttö muuttuu, ilmaisimet eivät. Varastosta tehdään kahvio, ja optinen savuilmaisin alkaa reagoida leivänpaahtimeen. Tai toimistosta tehdään pölyinen verstas. Pelastuslaitokset perivät toistuvista erheellisistä hälytyksistä maksun, joka voi olla satoja euroja kerralta, ja summa vaihtelee alueittain. Muutosten vaikutuksista kerrotaan tarkemmin artikkelissa paloilmaisinverkoston laajennuksesta.
Vikailmoitukset kuitataan ymmärtämättä niitä. Keskuksen piippaus vaimennetaan, mutta vikaa ei korjata. Ilmaisinryhmä voi olla viikkoja pois käytöstä, eikä kukaan tiedä sitä.
Poikkeukset ja rajatapaukset
Kaikki ei mene oppikirjan mukaan. Kylmissä tiloissa, kuten Pohjois-Suomen lämmittämättömissä varastohalleissa, tavallinen savuilmaisin ei välttämättä toimi luotettavasti. Niissä käytetään lämpö- tai imuilmaisimia, joiden huollossa on omat erityispiirteensä.
Puurakenteisissa kohteissa, kuten vanhoissa puukerrostaloissa ja hirsirakenteisissa majoitustiloissa, pelastusviranomainen voi edellyttää laajempaa valvontaa kuin pelkkä rakennusluokka antaisi olettaa. Tällaisissa tapauksissa tarkemmat vaatimukset kannattaa selvittää suoraan alueen pelastuslaitokselta. Jos kiinteistössä syttyy palo, soita aina hätänumeroon 112, vaikka paloilmoitin olisi jo hälyttänyt.
UKK
Kuka saa tehdä paloilmaisinjärjestelmän tarkastuksen?
Käyttöönotto- ja määräaikaistarkastukset tekee siihen pätevöitynyt ulkopuolinen tarkastuslaitos. Vuosihuollon tekee huoltoliike, ja kuukausikoestukset tekee kiinteistön nimetty paloilmoittimen hoitaja.
Onko kuukausikoestus pakollinen, jos järjestelmä on uusi?
On. Kunnossapito-ohjelmaa on noudatettava järjestelmän iästä riippumatta. Uusissakin järjestelmissä esiintyy asennus- ja ohjelmointivirheitä ensimmäisten kuukausien aikana.
Mitä tapahtuu, jos määräaikaistarkastus on myöhässä?
Pelastuslaitos voi palotarkastuksessa antaa korjausmääräyksen ja määräajan. Vahinkotilanteessa laiminlyönti voi vaikuttaa myös vakuutuskorvauksiin. Tarkemmat tiedot oman kohteen velvoitteista saa paikalliselta pelastusviranomaiselta.
Lopuksi: päiväkirja kertoo totuuden
Hyvin hoidetun paloilmoittimen tunnistaa siitä, että tarkastuspäiväkirja on täytetty, hoitaja on nimetty ja tavoitettavissa ja keskuksessa ei ole kuittaamattomia vikoja. Tarkista nämä kolme asiaa tänään. Jos jokin niistä puuttuu, korjaa se ennen seuraavaa palotarkastusta, koska silloin sen huomaa joku muu.